Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Italian tuliaisia

Kuva
Kuten huhtikuussa kirjoitin (täällä ), niin silloisen matkamme tuliaisherkut ovat nyt nautittavissa Isä Camillossa . Pääsimme kurkkaamaan useaan keittiöön, ja itsekin kauhan varteen  Antinorin viinitalon ravintolassa  Osteria di Passignano ssa .  Matkailu avartaa todella, sillä hienoja ja mielenkiintoisia italialaisia makuja keittiöpäällikkö Allen Stanley on reissun innoittamana Isä Camillon keittiöön sorvannut. Koko Isä Camillon ruokalista on nyt koottu Italian mauista. Esimerkiksi nyt vaikka tuo Pappa al Pomodoro -keitto. Se on tomaattikeitto, jonka pohjassa on käytetty maalaisleipää. Apukeittäjä tykkää, jos leipää vihdoin opittaisiin Suomessakin käyttämään muullakin tavalla kuin Oivariinin alustana. Erilaisia keittojen ja pastojen pohjiahan italialaiset osaavat vääntää hienosti hiukan kuivahtaneesta eilisestä leivästä. Ihana alkukeitto kerrassaan tuo pappa al Pomodoro! Kala-äyriäiskeittoa Ja kun keittoihin on päästy, niin sain Isä Camillossa käydessäni maistaa pääruokapu

Catalunya olé!

Kuva
Eipä meitä kuopiolaisia ole liiemmin etnisillä ravintoloilla hemmoteltu. Varsinkin, jos on tehnyt mieli ”hiukan parempaa” ulkomaanruokaa, on sitä pitänyt lähteä muualta etsimään. Sen tähden mielessä aina läikähtää lämpimästi kun tietää Viinijuhlien alkavan ja sen myötä  Mustan Lampaan  tarjoavan  Viinijuhlien  kohdemaata kunnioittavan menun.  Ja millaisen menun! Jos ei Viinijuhlista muuten niin kovasti innostukaan, niin tämänvuotinen Katalonian menu on pistämätön syy kantaa kortensa kekoon juhlahumuun osallistumisessa. Confattua mustekalaa escabéche Alkuruoaksi tarjottava confattua mustekalaa escabéche maistui juuri siltä pitääkin; samassa paketissa meren suolaisuutta, auringon lämpöä ja kutkuttavaa eksotiikkaa. Pienen pienet mustekalat yhdessä sitruunasahramin, fenkolin, tomaatin sekä persiljapyreen ja escabéche-majoneesin kanssa hivelevät makuhermoja, ja vievät ajatukset Barcelonan kujien ravintoloihin. Kuin bonusraitana tästä alkupalasta nauttivat myös silmät, sillä a

Kevään superherkku on täällä!

Kuva
 Parsaa ja kinkkua Parsaa on syöty Euroopassa jo antiikin ajoista lähtien, ja Egyptissä vielä paljon tätä ennen. Vielä isoäitiemme aikaan kuitukuorinen parsa syötiin siten, että tyvestä pidettiin kiinni ja nupusta lähtien pehmeä sisus vedettiin hampailla suuhun. Jalostetuissa nykyparsoissa yhtä kovaa kuitukuorta ei ole kuin mihin isovanhempamme olivat tottuneet, joten niille kevyt kuoriminen riittää.  Parsan ostamisen vaikein rasti on hyvälaatuisen raaka-aineen löytäminen. Jos onnistut saamaan käsiisi tuoretta kotimaista parsaa, niin vihreän parsan kuorta tuskin tarvitsee edes kuoria. Valkealle parsalle sen sijaan suorittelen kuorimista aina. Harmillista vaan, että kaupoissa tarjolla olevat parsat tulevat yleensä kaukaa, jopa Etelä-Amerikasta asti, joten kuoriminen on viisasta joka tapauksessa, ellet halua syljeskellä sitkeitä kuituja syönnin lomassa. Itse kurkistan ennen ostopäätöstä parsapaketin sisään, varsien tyveen. Täysin kuivahtaneet ja surkastuneet varret kertovat pitk

Kokkausta Michelin-keittiössä

Kuva
Isä Camillon keittiömestari Allen sekä opettajamme Nicola kauhan varressa Viime viikolla pääsin kokkaamaan Michelin-tähdellä palkitussa keittiössä.  Osteria di Passignano  on  Antinorin  viinitalon omistama, yksinkertaisen hyvää toscanalaista ruokaa tarjoava ravintola. Osteria sijaitsee Chianti Classicon alueella, Firenzen eteläpuolella. Ravintola toimii vuonna 395 valmistuneen luostarin yhteydessä. Antinori omistaa tämän ravintolan lisäksi myös Cantinetta Antinori  -ravintolat Firenzessä, Wienissä, Moskovassa ja Zürichissä. Pääsimme pienen ryhmän kanssa Osterian keittiöön lounasajan jälkeen, ja vietimme erittäin mielenkiintoiset kolme tuntia keittiössä Nicholan ja Miken seurassa. Nichola on perustoscanalainen kokki, joka käyttää paljon reseptejä ja valmistustekniikoita, jotka ovat kulkeneet hänen suvussaan jo monta sukupolvea. Mike on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta hänen vanhempansa ovat italialaisia. Mike oli tullut Osteriaan töihin puoli vuotta takaperin, edellinen työpaikka

Isä Camillossa savuttaa!

Kuva
Savusipulikeittoa Isä Camillon   teemaviikot jatkuvat savuisissa merkeissä.  Ravintolan  keittiömestari Allen Stanley on engelsmanni, joka kertoi Suomen olevan savustettujen ruokien luvattu maa. Hänen kotimaastaan löytyy joitakin savustettuja kinkkuja ja kylmäsavulohta, mutta ei juuri muuta. Suomessa savustusinto ulottuu kalan ja lihan lisäksi myös kasviksiin. Savustettavaksi sopivista raaka-aineista Allun oma suosikki on lohi sen monipuolisuuden vuoksi.   Isä Camillossa on huhtikuun ajan on tarjolla viikoittain vaihtuva savumenu, josta ruokia voi tilata myös yksittäin. Ensimmäisen viikon herkut olivat savustettu sipulikeitto, pääsiäisen kunniaksi karitsan paahtopaistia sekä loppuhuipennukseksi savuviskillä maustettu sabayon. Apukokin hääriessä paikalla sain maistaakseni neljännellä viikolla, eli 23.–29.4. tarjottavaa s avustettua poron paahtopaistia. Se tarjotaan ihanan karpalokastikkeen kanssa lisäkkeenään aurajuusto-perunarösti. Herkkua oli! Alkupalaksi nautin savusipuli

Asia on pihvi

Kuva
Valon lisääntymisen myötä hitaampikin jo huomaa, että talvi on taittumassa kevääksi. Ennen kuin kevättä tosissaan alkaa olla rinnassa, on aika käydä herkuttelemassa kunnon pihvi Isä Camillossa . Maaliskuisten pihviviikkojen klassikko on Häränpihvi Cafe de Paris (hinta vain 12,90!), mutta testasin Filet Mignonin (21,90). Se on paistettu naudan sisäfileen ohuemmasta päästä ja tarjotaan yleensä pareittain. Camillossa pihvien seurana oli herkullista perunaconfitia sekä kastikeduo punaviinistä ja roquefortista. No, kielenhän se vei mennessään. Hyvän pihvin paistaminen tuntuu kotikokista usein haastavalta. Aikoinaan omassakin opiskelijakämpässäni pihvi lensi seinään. Olikohan syy raaka-aineen valinnassa vai paistamisessa, se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Kuinka siis saan pihvistäni kengänpohjan sijaan mehevää ja maistuvaa? Juttelin asiasta Camillon nuoren kokin Saija Lompolan kanssa. Ilmeni, että hyvä pihvi ei olekaan mikään salaisuus, vaan haluttuun lopputulokseen pääsee varmasti

Made in Lammas

Kuva
Me onnelliset saamme nauttia vuodenaikojen vaihtelusta ja ruokavuoden kierrosta. Tiedämme, miltä maistuvat uudet perunat, oman puun omenat tai vuoden ensimmäinen joulutorttu. Monia ruokia maistaessamme voimme sulkea silmämme ja ajatella, että kyllä tätä taas kannatti vuosi odottaa. Sydäntalvella, kun tuoreet raaka-aineet ovat heikoimmillaan, starttaa lähiruokasesongit ihanasti made (lota lota). Hiukan niljakkaan ulkomuotonsa vuoksi hyljeksitty made on Suomen sisävesien ainoa turskakala. Maukas, valkolihainen ja melko vähäruotoinen eväkäs on herkullinen ja monipuolinen raaka-aine myös kotikeittiössä. Vaivattomasti kalaa saa ostaa tammi-helmikuussa myös valmiiksi nyljettynä, vaikka nylkeminen on helppo itsekin opetella. Kokonaisen kalan bonuksena mukana tulevat myös herkulliset maksa ja mäti, jotka peratusta kalasta on poistettu. Siis melkoisen herkullinen korvaus nylkemisen ja perkaamisen vaivasta. Anssi Kantelinen Ravintola Mustan Lampaan keittiömestari Anssi Kantelinen ker

Ohukaiset herkullisimmillaan

Kuva
Tuskin lienee maailmankolkkaa, jonka ruokakulttuuriin eivät jonkinlaiset ohukaiset kuuluisi. On lättyjä, crêpsejä, tortilloja, palacsintoja, angeeroja...  Venäläisen keittiön kuuluisimpien ohukaisten, blinien eli linnien, sesonki on vuoden ensimmäisinä kuukausina. Aikoinaan perinteinen ortodoksinen paastoperinne kielsi laskiaisviikolla lihan syönnin, mutta maito, munat ja voi olivat vielä sallittuja. Mikä olisikaan parempi tapa laskeutua paastonaikaan kuin kuumat blinit smetanan ja mädin kanssa? Blinejä perinteiseen tapaan Itse pidän paksuista, paistamisen aikana kohoavista blineistä. Toinen koulukunta pitää ohuita, suomalaisten lättyjen kaltaisia aitovenäläisempinä. Jos tavoittelet ohuempia versioita, niin kokeile hiivan jättämistä pois taikinasta. Jos taas teet taikinan hiivan kanssa, niin anna sen käydä pitkään, sillä se parantaa niin makua kuin rakennettakin. Kovaksi vatkattu valkuainen kuuluu joka tapauksessa molempiin versioihin. Entäs tykötarpeet? Oman suosikkiblinini